Blogin kuvauksessa käy ilmi pähkinänkuoressa se, mistä tässä blogissa on kyse. Projektina on painonpudotus ja kunnonkohotus ja siitä raportoiminen. Raportointi tuntuu sopivalta piiskalta siihen, että läskin liikkumisesta jää jokin jälki, jota voi seurata. Toivon mukaan kesällä 2014 tätä blogia ei enää tarvita.

Hieman taustaa itsestäni. Olen 25-vuotias mieshenkilö. Olen elämässäni ollut normaalipainoinen hyvin lyhyitä aikoja, ja aikuisiälläni painoindeksini on kieppunut siinä 26 tienoossa. Huolta ylipainosta en ole kantanut, sillä olen jaksanut liikkua ja elää ihan normaalisti, eikä paino ole lähtenyt lapasesta. Aktiivisesti en ole harrastanut liikuntaa ikinä kolmea kuukautta pidempään, mutta hyötyliikunta pyöräilyn ja kävelyn muodossa ovat olleet aina elämässäni läsnä.

Viime vuodenvaihteessa hakeuduin lääkäriin uupumuksen takia. Minulle myönnettiin masennuslääkkeet, ja sain keskusteluapua. Lääkkeiden sivuvaikutuksiin kuului lisääntynyt ruokahalu ja painonnousu. Osasta painonnousua voin syyttää ruokahalua, osa siitä tuli lääkkeen myötä turvotuksena. Ajattelin, että ensin hoidan nukkumisen kuntoon, sitten ravinnon ja vielä lopulta liikunnan.

Ruokahalu tuli esiin iltasyömisenä ja erityisesti makean ja rasvaisen perään juoksemisena - heh. Olen aina ollut perso herkuille, joten sokerikoukku oli taattu. Siitä eroon pääseminen ei ollutkaan niin helppoa kuin kuvittelin. Etenkin, kun tunnesyöminen on minulle tuttuakin tutumpaa.  Masennuksen kanssa mainio yhdistelmä.

Kesän alussa jaksoin vielä olla aktiivinen ja liikkuakin, mutta loman myötä liikkuminen jäi vähäiseksi, ja oluenjuonti lisääntyi. Rupesin huomaamaan, että toukokuussa ostetut housut rupesivat kiristämään, ja että hikoilin jo pienestä rasituksesta -kilometrin pyöräilystä kauppaan - kuin pieni sika. Työt alkoivat ja ällötys omasta peilikuvasta kasvoi. Viimein paisunut keho rupesi toimimaan motivaattorina.

Tällä hetkellä olen reilut 10 kiloa lihavampi kuin olin vuoden alussa, ja n. 15 kiloa lihavampi kuin olin vuosi sitten. Painoindeksini on 30 - vaikka se nyt ei aivan luotettavin mittari olekaan - ja omissa nahoissa on huono olla. Tavoitteena on alkuun se, että kulutan viikottain vapaa-ajastani vähintään puolitoista tuntia vähemmän aikaa kuluttaen sohvaa, ja enemmän aikaa kuluttaen lenkkareideni pohjia.

Minulla ei ole varaa kuntosaleihin, enkä osaa olla tiukalla ruokavaliolla, joten yritän lähteä liikkeelle perinteisin keinoin: terveellistä ruokaa säännöllisesti, ei ylimääräistä makeaa tai muita herkkuja, kolme kertaa viikossa lenkille (edes kävellen), jonka jälkeen lihaskuntotreeniä. Ylenpalttinen alkoholilla läträäminen minimiin, ja tupakointi pikku hiljaa pois. Ja vaikka kerran tai kaksi lipsahtaisikin jokin seikka, en saa luovuttaa. Koskaan ei ole liian myöhäistä ruveta elämäntaparemppaan.

Ja joo. Käytän sanaa "läski" blogini yhteydessä melko humoristisella otteella, enkä toivo kenenkään ottavan siitä itseensä. Muita ihmisiä en itse koskaan kutsuisi läskiksi, mutta tässä yhteydessä lapsuuden haukkumanimeni toimii lähinnä itselleni ruoskana.